”Veteen ammuttaessa on varottava kimmokkeita ja veneestä on ammuttava yksi metsästäjä kerrallaan.”

Kielioppiko on tylsää?

Kielen kiemuroille saa ja pitää nauraa – kuten pamppuherkille kielipoliiseille.

Kielikouluttaja-Johannalle ei tarvitse nauraa, mutta hänen kanssaan saa nauraa.

Olin jokunen vuosi sitten hänen vetämässään kielenhuoltokoulutuksessa, enkä kadu yhtään. Paitsi sitä, että annoin työkiireiden estää osallistumiseni parina päivänä.

Kurssilla käsiteltiin ”kieliopin kompakysymyksiä, hyvän kirjoitetun kielen ominaisuuksia ja oikeinkirjoitusta”, muistuttaa kurssitodistus.

”Osallistujat saivat myös palautetta teksteistään.” Jep. Eikä totisesti mitään parjaavaa kolautetta!

Johanna värvättiin taannoin syystäkin myös taikuriohjelman juontajaksi.

Jollain tempulla hän sai meidät oivaltamaan itse, milloin kielioppivirheet tai kerrassaan löysä ajattelu löivät inhaa kiilaa todellisuuden ja sitä kuvaamaan pyrkivän tekstin väliin. Jos hänellä joskus olikin jokin sormi pystyssä, niin ei se kyllä etusormi ollut. Peukalo kyllä.

Syntyi illuusio, että osataanhan tässä oikein kirjoittaa, joskus jopa oikeinkirjoittaa.

Silti oppi oli, että mieluummin omien tekstien kriittinen tiirailu kuin oikeassa olemisen sokeus.

Vaan eihän toki kouluttajammekaan täydellinen ollut. Elävästi muistan panneeni merkille mieliharmilla, että hän kertoi, kuinka nykyään sallitaan adessiivin käyttö tämänkin virkkeen päälauseessa.

Johanna kertoi heti ensikokoontumisessa, että kurssilla oli tarkoitus keskustella, väitelläkin. Ja että hän oli itsekin saamapuolella. Sellaisen letkeän ilmapiirin hän onnistuikin loihtimaan, että aitoa vuorovaikutusta se oli kun se parasta oli.

Veli-Matti, sanomalehden uutispäällikkö